Pieni somehiljaisuus on välillä tarpeen. Varsinkin kun on lataamassa henkisiä akkujaan Teneriffan ja La Gomeran tyrmäävän upeissa maisemissa. Ne jotka seuraavat instassa, huomasivat ehkä ne muutamat vähän aurinkoisemmat stooripäivitykset jotka kerkesin lomailultani tekemään.
Jos suuntaatte Teneriffalle, älkää ihmeessä tyytykö pelkkään rantalomailuun (vaikka biitseilykin on ihanaa). Maisemat on henkeäsalpaavat kun vähän liikkuu ympäriinsä. Ilmasto muuttuu monta kertaa saarella ja vuoristoon ajaessa pääsee jopa laskemaan pulkkamäkeä jos koti-ikävä iskee.
Tämä oli toinen kertani Teneriffalla ja kolmas kerta Kanarian saarilla, mutta nyt vasta lapset olivat sen verran kasvaneet että tohdimme lähteä hieman seikkailullisemmalle lomalle. Aiemmin nautimme lähinnä all -inclusive hotellien helppoudesta, (niinkuin nytkin viisi viimeistä päivää) mutta suurin osa lomaa meni autoillessa ympäri saaria ja asustellessamme booking.com:in kautta varaamissamme asunnoissa.
Teide oli yksi saaren tärkeimmistä nähtävyyksistä, jonka halusin päästä näkemään läheltä. Ensimmäinen majoituksemme sijaitsikin Icod de los Vinos nimisessä kaupungissa, joka sijaitsee käytännössä Teiden juurella. Majoituksestamme oli huikea maisema sekä Teidelle, että syvänsiniselle Atlantille. Korkeuserot olivat pökerryttävät. Korvat menivät lukkoon kuin lentokoneella laskeuduttaessa joka kerta kun ajoimme alas majoituksestamme Icodin kylälle tai lähtiessämme kiertelemään muualle saarella.
Koska meillä oli mukana reissussa ensimmäisenä viikkona myös äitini ja isäpuoleni, saimme mahdollisuuden mieheni kanssa käydä ajelemassa myös kahdestaan ja suuntasimmekin aluksi Mascaan, joka oli yksi saaren ehdottomasti kauneimpia nähtävyyksiä. Masca oli korkealla vuorenjyrkänteellä sijaitseva pienen pieni kylä, jossa silti oli vierivieressä ravintoloita. Näky oli kuin suoraan satukirjasta.
Mascan jälkeen suuntasimme Teidelle ja ajelimme vuoristoteitä 2400 km korkeuteen, josta köysiratashissi huipulle lähtee. Meillä ei olisi ollut aikaa mennä huipulle asti ennen pimeäntuloa, joten jatkoimme alas vuorelta toista reittiä. Oli kuitenkin ihmeellistä bähdä miten ilmasto muuttui radikaalisti mitä korkeammalle ajoimme. Matkalla sukelsimme pilvien läpi joka sai maiseman näyttämään jopa aavemaiselta. Serpentiinitiet puikkelehtivat havupuumetsien läpi kunnes alempana lehtipuut alkoivat lisääntyä ja lopulta myös palmut tulevat osaksi maisemaa.
Parasta kuitenkin minulle Teneriffallakin on meri. En voi saada kyllikseni siitä. Rannoilla oli jatkuvasti sen verran kovaa allokkoa, ettei varsinaisesti uimaan pystynyt menemään, mutta aalloissa huuhtoutuminen myös tekee hyvää niin ruumille kuin sielullekin. Puerto De La Cruzissa vietimme pari rantapäivää ja vaikka punainen lippu liehui vuorotellen keltaisen kanssa, eikä uimaan voinut mennä, saatoimme silti vähän kahlata tyrskyissä. Lapsetkin rakastivat juosta aaltoja karkuun ja leikkivät mustassa rantahiekassa omia ”slime” leikkejään (älä kysy 😀 😀 )
Esikoiseni on valtavan notkea urheilijatyttö ja sain muutamia hauskoja temppukuvia upeissa maisemissa hänestä. Nuorempi tytär rakastaa kukkia ja luontoa ja onnessaan kiikutti meille uusia kukka ja kivilöytöjään.
Satuimme tietämättämme paikalle suuren vuositaisen laskiaiskarnevaalin aikaan ja pääsimme todistamaan paikallisen väestön vuoden suurinta iloittelujuhlaa. Ihmiset olivat pukeutuneet viimeisen päälle karnivaalitamineisiin ja koko saari tuntui bilettävän. Visiitti pääkaupungissa Santa Cruz de Tenerifessä sattui juuri parhaaseen karnevaalipäivään. Erityisesti lauantai-iltana meininki oli todella hulvaton myös pienemmässä Icodissa. Ehkä joku instaseuraaja näki vilauksen stoorissani erinäköisistä zombeista, kauhumorsiamista, ja toinen toistaan uhkeammista transuista ja mihin vaan mielikuvitus kenelläkin on riittänyt 😀
La Gomeralla yövyimme kolme yötä Hermigua kaupungissa. Myös tämä saari sykähdytti uskomattomalla luonnollaan. Vehreät vuorenhuiput nuolivat pilviä ja Pudotukset alas pieniin kyliin ja kaupunkeihin meren rannalla olivat niin hurjia että välillä teki mieli peittää silmänsä. Näköalatorni Agulossa oli pakollinen nähtävyys ja tuolta oli uskomattomat maisemat Teneriffalle ja Teidelle. Lasiputkessa tuntui että kirjaimellisesti seisoi tyhjän päällä jyrkänteen yllä. La Gomeran ehdoton huippuelämys on kansallispuiston Parque Nacional De Garajonay metsät. Matkasimme El Cedro nimiselle metsä-alueelle lasten kanssa ja kävelimme tuolla lyhyen reitin metsän poikki. Metsä oli todella vilpoinen ja Suomesta mukanamme tuomat talvitakit tulivat taas käyttöön.
Matkamme pituus oli 16 vrk, jonka luulin riittävän tämänkaltaiseen reissuun loistavasti, mutta kyllä ainakin itse olisin viihtynyt vielä reippaasti pidempäänkin 😀 Kuvista kenties näkee, miksi pala sielusta ja sydämestä jäi noille saarille asumaan, ehkä pystyvästi….
Will be back again… Pikku dapit sille 😀
Leave a reply