Haluan mieluiten tietää asiakkaistani mahdollisimman paljon.
Sellaisia asioita, joita he ovat halukkaita jakamaan kanssani tietysti.
Koen, että mitä välittömämpi tunnelma meillä on, ja avoimempi keskustelu,
sitä varmemmin saamme kuvat, jotka henkivät ihmisen oikeaa olemusta.
En itse pidä omista kuvistani, jos en koe olevani niissä oma itseni, tai jos kuvista näkee, etten luota itseeni. Jos kuvaustilanne saa minut epävarmaksi tai dynamiikka kuvaajan kanssa ei toimi.
Uskon, että tämä pätee meistä useimpiin.
Tämän takia pidän tärkeänä sitä, että laskeudumme kuvaukseen rauhassa, luottavaisin mielin ja avoimena.
Jokainen kohtaaminen on erilainen ja omalla tavallaan merkityksellinen. Henkilöstökuvaus tai koulukuvaus voi olla ajallisesti hieman nopeatempoista, mutta pyrin silloinkin jokaisen kohdalla pysähtymään ja saamaan yhteyden ihmiseen.
Tästä syystä kuvissani ihmisten hymyt ovat aitoja ja silmissä ei paista tyhjyys.
Ihmisten kohtaaminen on kuvaajana oma vahvuuteni, ja siten saan kuvattavan unohtamaan kamerapelkonsa.
Koska moni arkailee kohdata uusia ihmisiä ja etenkin kuvatuksi tulemista, niin tässä pieni avaus itsestänikin tasapuolisuuden nimissä. (Näet että en ole ainakaan pelottava…)
Olen kahden ihanan nuoren tytön äiti ja naimisissa yrittäjänä äänialalla toimivan miehen kanssa. Jaamme kiinnostuksen musiikkiin, liikkumiseen ja varmaankin myös tietynlaiseen yrittäjähenkisyyteen.
Olen syntynyt Oulussa, ja sukujuureni menevät syvälle Lappiin ja pohjois-Pohjanmaalle. Lapsuus- ja nuoruusvuoteni vietin pääasiassa Jyväskylässä ja olen asunut ympäri Suomea ja vähän maailmaakin.
Elämäni on tilkkutäkki melko erilaisia vaiheita ja tuntuu että olisin elänyt jo monta elämää tämän yhden sisällä. Rakastan matkustamista, eri kulttuureja, seikkailemista tuntemattomilla vesillä. Ajattelen, että olin ehkä viikinki jossain edellisessä elämässäni, koska polte uusiin maisemiin on aina ollut kova.
Mieluiten meriteitse.
Olin haaveileva tyttö, jolle realismi ja matematiikka ei maistunut. Seikkailin metsissä, rakastin kirjoja ja elin mielelläni omissa mielikuvistusmaailmoissani.
Ylä-aste ikäisenä olin nuori kapinallinen. Hain paikkaani maailmassa, jossa ei tuntunut olevan minun kokoistani aukkoa. 90- luvun maailmassa kun etsittiin itseä ilman somea ja älypuhelimia.
Lukioikäisenä rakastuin filosofiaan, historiaan, psykologiaan, grungeen, jazziin, punkiin ja latinomusiikkiin. Halusin nähdä ja oppia kaiken.
Tutustuin upeisiin ihmisiin ja itseenikin paremmin.
Näin, että maailma on ääretön ja voin valita elämääni sen mitä haluan.
Lähdin ensimmäistä kertaa merelle ja osallistuin Kuunari Helenalla Tall ship’s race:n ja reilasimme ystäväni kanssa kuukauden ympäri Eurooppaa.
Vapaudenkaipuu oli valtava.
Opiskelin audiovisuaalista mediaa ja suoritin Medianomi AMK -tutkinnon Kouvolassa. AV-media oli 2000-luvun alussa valtavassa murroksessa, joten
koulutukseni sisältö ja myöhempi hyödyntäminen jäi hieman epämääräiseksi.
Yhdistin opiskeluihini kuitenkin matkustamista mahdollisimman paljon.
Toisen opintovuoden vietin suurimmaksi osaksi Atlantilla purjehtimassa Estelle purjealusta Angolaan lastinaan avustustarviketta pakolaisleireille, kouluihin ja sairaaloihin. Sekä parikymmentä hyvin erilaista persoonaa.
Matkasta selvittiin hengissä ja siitä jäi ikimuistoisia kokemuksia.
Kuvasin Estellen matkasta dokumenttielokuvan kouluni seminaarityöksi.
Asuimme silloisen poikaystävän kanssa Madridissa, jossa olin opiskelijavaihdossa ja päädyimme asumaan vuoden myös hänen kotimaassaan ja -kaupungissaan Atlantassa, Yhdysvalloissa. Siellä tein opiskeluun liittyvän työharjoittelujaksoni, yhteensä 8 kk CNN:n dokumenttiprojekteissa.
Paluu Suomeen kuitenkin oli edessä ja ihmissuhteelle sekä urahaaveille dynaamisessa uutistalomaailmassa piti jättää hyvästit.
Koska olin kauan ajatellut itsekseni että olisi ihanaa tehdä työtä valokuvaajana, ja olin myös kuvannut ihan lapsesta asti, päätin syventää osaamistani alalla. Halusin koulutuksen ja tutkinnon, jotta olisin varma, että tiedän mitä teen ja myyn asiakkailleni. Hyödyllisten asioiden ohessa opin myös palkkikameran koostamista ja timanttien kuvaamista.
Menimme itse naimisiin 2008 ja ensimmäiset häät kuvasin 2009. Sen jälkeen hääkuvausia ja muitakin kuvauksia alkoi tulla pikkuhiljaa lisää, kunnes saatoin lopettaa ravintola alan keikkatyöt.
Muutimme Porvooseen pian toisen lapsen syntymän jälkeen 2013 ja aloimme rakentaa elämäämme täysin uudessa ympäristössä.
Koronavuosina 2021-22 rakensimme hirsitalomme Porvooseen.
Olen myös kouluttautunut joogaohjaajaksi, mutta eniten koska halusin syventyä joogan maailmaan enemmän ja ymmärtää sitä. Ehkä joskus päädyn vielä ohjaamaankin sitä. Koska kouluttautuminen pitää mielen virkeänä, olen myös Yrittäjyyden koulutusohjelmassa parhaillaan.
Uskon että hyvinvointi kuuluu kaikille, heikoimmille myös.
Meillä on vain yksi maapallo ja haaveilen siitä, että myös lapsemme ja lapsenlapsemme saisivat nauttia sen upeudesta. Maailman tilanne tällä hetkellä saa minut surulliseksi, mutta haluan taistella paremman huomisen puolesta.
Henkisyys on aina ollut minulle tärkeää. En seuraa dogmaattisia uskontoja, enkä kannata fundamentaalisuutta, mutta uskon että seuratessamme Jeesuksen esimerkkiä, ja esimerkiksi Dalai Laman ja Eckhart Tollen ja ajatuksia, meillä olisi parempi maailma, olisimme onnellisia ja oppisimme aidosti rakastamaan toisiamme ja elämää.
” Ole ystävällinen aina kun mahdollista. Se on aina mahdollista.”
Joten, tässäpä minä pähkinänkuoressa.
Jos kaipailet kuvaajaa tai muuten vain resonoi, niin saa laitella viestiä 🙂
Kuva 1: Anrietta Kuosku
